Tästä se alkaa – aamupäivät herra Gén seurassa

“Olen historioitsija, teen kirjoja kuolleista ihmisistä. En ymmärrä nykyisyyttä, saati tulevaisuutta”, totesi Teemu Keskisarja poleemisesti Talouselämä -lehden haastattelussa (3/2019). Voisin hyvin allekirjoittaa lainauksen alkuosan. Juuri alkaneessa tietokirjahankkeessa olen enimmäkseen tekemissä kuolleiden tanssitaiteilijoiden kanssa. Keskeisenä tutkimuskohteenani on Suomen Kansallisbaletin ensimmäisen balettimestarin George Gén (1893–1962) työ. Hänen pitkään uraansa mahtuu paljon teoksia aina venäläisistä balettiklassikoista modernistisiin kokeiluihin ja Folies-Bergèren revyyseen. Aluksi hän työskenteli Oopperassa myös tanssijana ja oli ensimmäisen Joutsenlammen prinssi Siegfried 1922.  

Edesmenneiden taiteilijoiden kanssa ei ole ollenkaan tylsää, eikä arkistoissa pölyistä. He yllättävät, ihastuttavat ja joskus ehkä vihastuttavatkin. Vaikka balettiteoksia ei enää ole, heidän työnsä jäljille voi päästä monin eri tavoin. Tanssihistorian tutkijan materiaali onkin mitä monipuolisinta. On käsiohjelmia, valokuvia, pöytäkirjoja, kirjeitä, kortteja, työsopimuksia, muistikirjoja, passeja, pilapiirroksia, filmikatkelmia, aikalaisten haastatteluja, esineitä ja pukuja ja niin edelleen. Ajattelen, että on tärkeää tunnistaa näiden erilaisten lähteiden luonne ja olla rehellinen niiden äärellä. Jos kaikista yrityksistä huolimatta en saa vastausta johonkin kysymykseeni, sekin pitää uskaltaa kirjoittaa auki.


Baletin harjoitukset käynnissä Suomalaisen Oopperan vintillä vuonna 1932. Oikealla George Gé ja hänen vieressään kapellimestari Martti Similä. Kuva: CC BY 4.0
Pietinen, Museovirasto Historian kuvakokoelma

Toukokuiset aamupäivät herra Gén seurassa ovat kuluneet nopeasti. Mutta toisin kuin Keskisarja, haluan ymmärtää myös tanssin nykyisyyttä. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Siksi käyn katsomassa aktiivisesti monenlaisia tanssiesityksiä. Seuraavaksi vuorossa on Kansallisbaletin kolmen koreografin ilta K.V.G.

Tämä oli tietokirjahankkeeseemme kuuluvan blogin avauskirjoitus. Tervetuloa mukaan!                  

Aino Kukkonen

George Gé kuvattuna noin 1930-luvun puolivälissä Pariisissa. Kuva: CC BY 4.0 Studio-Iris, Museovirasto Historian kuvakokoelma, Fazerin konserttitoimiston kokoelma