Totta vai tarua: aikalaishistoriaa elävien avulla

Totta vai tarua: aikalaishistoriaa elävien avulla

historia, lähteet, Raisa Rauhamaa
Kollega Aino Kukkonen kirjoitti Kansallisbaletti100.fi ensimmäisessä blogitekstissä, kuinka innostavaa on olla tekemisissä kuolleiden tanssitaiteilijoiden kanssa. Hän kuvasi, miten edesmenneiden kirjeiden, korttien, valokuvien, muistikirjojen kautta historia alkaa puhua, syttyy eloon. Minun tutkimuskohteeni on 2000-luvun Kansallisbaletti, tarkemmin Dinna Bjørn'in ja Kenneth Greven johtajakaudet vuosina 2001-2018. Melkein sadan vuoden takaiseen arkistosalapoliisityöhön verrattuna tiedonhakuni on luonteeltaan aivan erilaista. Digitalisaatio teki lopun kirjeistä, sähkösanomista, telefakseista ja korteista. Myös yksityiset muistiinpanot tallentuvat kauas pilviin. Samalla tietosuojadirektiivit pitävät huolen, että liian tuoreet pöytäkirjat ja työsopimukset eivät aukene ulkopuolisille. Digitalisaatio muutti myös painetun sanan: kulttuuriartikkelit niukkenivat, ensi-ilta-arvioiden merkkimäärät kutistuivat ja niitä monistetaan useampaan lehteen.   Mutta kuvia ja tallenteita riittää. En vain tiedä, kertooko läjä digikuvia samasta kohteesta enemmän kuin yksi huolella valittu, vaivalla kehitetty ja hyvin arkistoitu mustavalkoinen otos. Toisin kuin Aino, saan olla tekemisissä elävien ihmisten…
Read More
Tästä se alkaa – aamupäivät herra Gén seurassa

Tästä se alkaa – aamupäivät herra Gén seurassa

Aino Kukkonen, historia
“Olen historioitsija, teen kirjoja kuolleista ihmisistä. En ymmärrä nykyisyyttä, saati tulevaisuutta”, totesi Teemu Keskisarja poleemisesti Talouselämä -lehden haastattelussa (3/2019). Voisin hyvin allekirjoittaa lainauksen alkuosan. Juuri alkaneessa tietokirjahankkeessa olen enimmäkseen tekemissä kuolleiden tanssitaiteilijoiden kanssa. Keskeisenä tutkimuskohteenani on Suomen Kansallisbaletin ensimmäisen balettimestarin George Gén (1893–1962) työ. Hänen pitkään uraansa mahtuu paljon teoksia aina venäläisistä balettiklassikoista modernistisiin kokeiluihin ja Folies-Bergèren revyyseen. Aluksi hän työskenteli Oopperassa myös tanssijana ja oli ensimmäisen Joutsenlammen prinssi Siegfried 1922.   Edesmenneiden taiteilijoiden kanssa ei ole ollenkaan tylsää, eikä arkistoissa pölyistä. He yllättävät, ihastuttavat ja joskus ehkä vihastuttavatkin. Vaikka balettiteoksia ei enää ole, heidän työnsä jäljille voi päästä monin eri tavoin. Tanssihistorian tutkijan materiaali onkin mitä monipuolisinta. On käsiohjelmia, valokuvia, pöytäkirjoja, kirjeitä, kortteja, työsopimuksia, muistikirjoja, passeja, pilapiirroksia, filmikatkelmia, aikalaisten haastatteluja, esineitä ja pukuja ja niin edelleen. Ajattelen, että on…
Read More