Löytöjä Viipurista

Taidetanssin historiaa lukiessa käy nopeasti selväksi, että tutkijoita ovat vetäneet puoleensa pääkaupunkien teattereiden ja suurten näyttämöiden tunnetut taiteilijat ja taiteen uusimmat virtaukset. Kun samat nimet ja teokset toistuvat kerta toisensa jälkeen, kuva menneisyydestä käy kapeaksi. Kaikenlaiset raiteilta poikkeamiset ja sivupolkujen kulkeminen voivat paljastaa uusia tekijöitä tai tuoda uusia näkökulmia tuttuihin henkilöihin ja teoksiin.

Itselleni tällainen sivuraide oli sukellus 1900-luvun alun Viipurin tanssielämään. Kun pari vuotta sitten ryhdyin perehtymään aiheeseen, haut Kansalliskirjaston digitoimaan vanhaan sanomalehtiaineistoon paljastivat nopeasti, että 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Viipuri oli ollut vilkas ja kansainvälinen tanssikaupunki. Yksi monista kiinnostavista henkilöistä Viipurin tanssielämässä oli Kaarlo Eronen (1894–1952), joka oli kiinnitettynä myös Suomalaisen Oopperan baletin eli nykyisen Kansallisbaletin solistiksi vuosina 1922–1923 ja 1927–1931. Näiden kiinnitysten välissä hän ehti työskennellä myös kuuluisassa Les Ballet Suédois -ryhmässä Pariisissa ja kiertueilla.

Joutsenlampi (kor. Kaarlo Eronen), keskellä Lucia Nifontova. Viipurin Kaupunginteatteri 1935. Kuva: Eino Partanen. Etelä-Karjalan museo.

Keskeisten tutkimusaineistojen, kuten sanomalehtien ja käsiohjelmien, digitointi on tuonut Viipurin kaltaisten kaupunkien ja maaseututeattereiden ohjelmiston helpommin tutkijoiden saataville. Vielä reilut 10 vuotta sitten jäljitin venäläisen baletin esityksiä Kansalliskirjaston lehtilukusalissa säilytetyiltä mikrofilmeiltä. Työ kävi puuduttavan hitaasti – joskus useamman päivän rullailun jäljiltä ei löytynyt mitään omaan tutkimukseen liittyvää.

Kaarlo Erosen Joutsenlampi

Harva tietää, että Joutsenlampea on esitetty muuallakin kuin Helsingissä. Kaarlo Eronen oli pedagogina, balettimestarina ja koreografina todellinen viipurilaisen tanssin voimahahmo, joka harjoitutti oppilailleen Joutsenlammen vuonna 1935. Balettimestarin kunnianhimosta kertoo, että pääosaan kutsuttiin Erosen vanha kollega, primaballerina Lucia Nifontova Helsingistä. Ensimmäisen Joutsenlampensa Eronen oli tehnyt jo kaksi vuotta aiemmin toimiessaan Tampereen Työväen Teatterin balettimestarina, mikä käy ilmi Minna Saaren kirjasta TampereTanssiva tehdaskaupunki. Eronen esitteli viipurilaisille myös otteita Les Ballets Suédois’n kansainvälisestä ohjelmistosta.

Viipurissa toimivat uransa alkuaikoina myös Oopperan ensimmäinen Odette-Odile Mary Paischeff ja sittemmin balettimestarin vakanssin Helsingistä saanut tanssija Alexander Saxelin.

Tanssista ja tanssijoista Viipurissa voi lukea lisää vastikään ilmestyneessä teoksessa Monumenteista tanssiaskeliin – Taiteiden ja kulttuurin Viipuri 1856–1944 (toim. Anna Ripatti ja Nuppu Koivisto). Teoksen kustantaja on Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura.

Johanna Laakkonen