Kohtaamisia Tukholmassa

Kohtaamisia Tukholmassa

arkisto, historia, Johanna Laakkonen, lähteet
Suomalaisen tanssin ja Kansallisbaletin menneisyyteen uppoutuessa yksi reitti vie Tukholmaan, missä suomalaistanssijat vierailivat ja osa teki merkittävän osan urastaan. Heidän työtään voi jäljittää useammassa arkistossa ja kirjastossa. Kiinnostavia kokoelmia on erityisesti Tukholman tanssimuseon arkistossa ja Kuninkaallisen Oopperan arkistossa. Jälkimmäisen talon ohjelmistotietokantaa voi selailla verkossa ja sitä täydennetään edelleen. Tosin hakutuloksissa on ainakin vielä satunnaisia puutteita. Tanssija Carina Arin nimeä kantavassa kirjastossa on puolestaan laaja tanssikirjojen kokoelma ja videoarkisto. Suomalaissyntyinen Teodora Lagerborg (1914–1988) on yksi tanssin nomadeista, jonka jäljille voi sukeltaa Kuninkaallisen Oopperan arkistossa. Teodora syntyi Suomessa ja ehti käydä Suomalaisen Oopperan yhteydessä toimivaa balettikoulua mutta opiskeli lyhyen ajan myös Tukholmassa. Hänet kiinnitettiin Kuninkaallisen Oopperan balettiin 1931 ensin opiskelijasopimuksella. Ensitanssijattareksi hänet korotettiin vuonna 1935, ja vuoden 1939 jälkeen hän jatkoi talossa vierailijana. Lagerborgin aika Tukholmassa osuu osittain päällekkäin Suomalaisen Oopperan ensimmäisen…
Read More
Arkistonhoitaja  – tanssintutkijan tärkeä tuki

Arkistonhoitaja – tanssintutkijan tärkeä tuki

arkisto, lähteet, Riikka Korppi-Tommola
Informaatikko Marjaana Launonen digimateriaalin äärellä. Kuva: Riikka Korppi-Tommola Työympäristöni muuttui radikaalisti, kun harjoitussalit vaihtuivat arkistoihin. Arkistojen hiljaiset hyllyt vetosivat puoleensa. Työstä arkistoissa ei tosin olisi tullut mitään ilman päteviä arkistonhoitajia. Niitä, jotka hallitsevat hyllyjen sisällöt ja opastavat oikeiden lähteiden äärille! Muutama kivi on matkalla käännettävä ennen kuin arkistolähteet vääntyvät tutkijoiden tulkinnoiksi, mutta alkutaivalta helpottaa tiivis yhteistyö arkistovastaavien kanssa. Suomessa ei ole varsinaista tanssin omaa arkistoa, kuten esimerkiksi Ruotsin Dansmuseet. Tosin esittävien taiteiden valtakunnallinen erikoismuseo, Teatterimuseo, keskittyy teatterin lisäksi täysipainoisesti myös tanssitaiteen kokoelmiin ja aineistojen keruuseen. Museon tanssiaineisto sisältää kiinnostavien henkilöarkistojen lisäksi kattavan leikekokoelman koko tanssikentän toiminnasta ja osa Kansallisbalettiakin koskevasta materiaalista löytyy siitä. Teatterimuseon tietopalvelun korvaamattomana tukena ovat tutkija Pälvi Laine ja arkistonhoitaja Eeva Mustonen. Läheskään kaikilla taidealan instituutiolla ei ole arkistovastaavaa. Yleensä arkistojen järjestelmällinen kokoaminen saati kehittäminen jää päivänpolttavien…
Read More
Saako tanssista kiinni?

Saako tanssista kiinni?

historia, lähteet, Tiina Suhonen
Nuorena minua viehätti tanssiesityksen hetkellisyys. Ajattelin, että se oli jotakin juuri tanssille ominaista ja koko taidemuodon erityispiirre. Ajatuksiani ruokkivat angloamerikkalaiset tanssikirjoittajat, jotka käyttivät vaikeita e-sanoja: ephemeral, evanescent, evasive.  Tanssin ohimenevyys muistuttaa arkielämästä. On mahdotonta havaita kaikki mikä tapahtuu, muuttujia on paljon.  Muistiin voi jäädä liikkeitä, suuntia, kontrasteja, tanssijoiden reaktioita. Heidän olemuksensa, dynamiikkansa. Tanssijoiden ohella mielikuviin painuu myös esityksen visuaalisia ja auditiivisia elementtejä. Assosiaatiot, sympatiat ja antipatiat värittävät havaintoja.  Tulkinnat ovat aina henkilökohtaisia, mutta samalla kulttuuriin ja tanssin traditioihin liittyviä. Miten tanssitaiteessa teos on olemassa? Jos tanssista on vaikea saada otetta, miten sitä oikein voi tutkia? Jossain vaiheessa alkoi helpottaa.  Käsitin että on ollut paljon muutakin hetkellistä liikettä, jota yhtäkaikki on voitu tarkastella ja analysoida. Kuten eleitä, tervehdyksiä, leikkejä, rituaaleja. Puhumattakaan, että tanssi olisi ainoa hetkellinen taidemuoto.  Säilöttyjä liikkeitä Menneiden aikojen…
Read More
Totta vai tarua: aikalaishistoriaa elävien avulla

Totta vai tarua: aikalaishistoriaa elävien avulla

historia, lähteet, Raisa Rauhamaa
Kollega Aino Kukkonen kirjoitti Kansallisbaletti100.fi ensimmäisessä blogitekstissä, kuinka innostavaa on olla tekemisissä kuolleiden tanssitaiteilijoiden kanssa. Hän kuvasi, miten edesmenneiden kirjeiden, korttien, valokuvien, muistikirjojen kautta historia alkaa puhua, syttyy eloon. Minun tutkimuskohteeni on 2000-luvun Kansallisbaletti, tarkemmin Dinna Bjørn'in ja Kenneth Greven johtajakaudet vuosina 2001-2018. Melkein sadan vuoden takaiseen arkistosalapoliisityöhön verrattuna tiedonhakuni on luonteeltaan aivan erilaista. Digitalisaatio teki lopun kirjeistä, sähkösanomista, telefakseista ja korteista. Myös yksityiset muistiinpanot tallentuvat kauas pilviin. Samalla tietosuojadirektiivit pitävät huolen, että liian tuoreet pöytäkirjat ja työsopimukset eivät aukene ulkopuolisille. Digitalisaatio muutti myös painetun sanan: kulttuuriartikkelit niukkenivat, ensi-ilta-arvioiden merkkimäärät kutistuivat ja niitä monistetaan useampaan lehteen.   Mutta kuvia ja tallenteita riittää. En vain tiedä, kertooko läjä digikuvia samasta kohteesta enemmän kuin yksi huolella valittu, vaivalla kehitetty ja hyvin arkistoitu mustavalkoinen otos. Toisin kuin Aino, saan olla tekemisissä elävien ihmisten…
Read More