Balettitanssijat sodassa

Balettitanssijat sodassa

Aino Kukkonen, historia, sota
Alf Salin menettää toisen kätensä talvisodassa ja lupaavan solistin ura päättyy siihen. Kesäkuussa 1940 hänelle järjestetään Oopperassa tanssijakollegoiden toimesta lahjaesitys, johon kunniavieras saapuu tyhjä hiha taskussa. Kuvia jatkosodasta: Tanssija Eva Hemming istuu penkillä koristeellisessa esiintymisasussaan miesten välissä ja katsoo iloisesti hymyillen kameraan. Sotainvalidikodin nuoret miehet ovat selvästi hämillään. Kansainvälisen uran 1930-luvulla luonut primaballerina Lucia Nifontova seisoo ulkoilmaesityksensä jälkeen vastatusten tuntemattoman miehen kanssa. Nifontovan kuvatekstissä lukee yksinkertaisesti ”sotasokea ja minä”. Tutkija nieleskelee.   Joskus on vaikea olla etäinen, kylmänviileä tutkija, vaikka tarkastelee asioita, jotka ovat tapahtuneet noin 80 vuotta sitten ja joiden henkilöitä tai heidän läheisiään ei tunne. Miksi vedet nousevat silmiin? Kuvista välittyy henkilökohtaisen kokemus, joka koskettaa. Balettitanssijan ammatin kehollisuus ja kauneuden ihanne on räikeässä ristiriidassa sodan arjen kanssa – täydellisyyden tavoittelun ja esteettisten elämysten sijaan sodassa kehoja tuhotaan.    Alkuperäinen…
Read More
Tästä se alkaa – aamupäivät herra Gén seurassa

Tästä se alkaa – aamupäivät herra Gén seurassa

Aino Kukkonen, historia
“Olen historioitsija, teen kirjoja kuolleista ihmisistä. En ymmärrä nykyisyyttä, saati tulevaisuutta”, totesi Teemu Keskisarja poleemisesti Talouselämä-lehden haastattelussa (3/2019). Voisin hyvin allekirjoittaa lainauksen alkuosan. Juuri alkaneessa tietokirjahankkeessa olen enimmäkseen tekemissä kuolleiden tanssitaiteilijoiden kanssa. Keskeisenä tutkimuskohteenani on Suomen Kansallisbaletin ensimmäisen balettimestarin George Gén (1893–1962) työ. Hänen pitkään uraansa mahtuu paljon teoksia aina venäläisistä balettiklassikoista modernistisiin kokeiluihin ja Folies-Bergèren revyyseen. Aluksi hän työskenteli Oopperassa myös tanssijana ja oli ensimmäisen Joutsenlammen prinssi Siegfried 1922.   Edesmenneiden taiteilijoiden kanssa ei ole ollenkaan tylsää, eikä arkistoissa pölyistä. He yllättävät, ihastuttavat ja joskus ehkä vihastuttavatkin. Vaikka balettiteoksia ei enää ole, heidän työnsä jäljille voi päästä monin eri tavoin. Tanssihistorian tutkijan materiaali onkin mitä monipuolisinta. On käsiohjelmia, valokuvia, pöytäkirjoja, kirjeitä, kortteja, työsopimuksia, muistikirjoja, passeja, pilapiirroksia, filmikatkelmia, aikalaisten haastatteluja, esineitä ja pukuja ja niin edelleen. Ajattelen, että on tärkeää…
Read More