Blogi

Löytöjä Viipurista

Löytöjä Viipurista

historia, Johanna Laakkonen, Joutsenlampi, lähteet
Taidetanssin historiaa lukiessa käy nopeasti selväksi, että tutkijoita ovat vetäneet puoleensa pääkaupunkien teattereiden ja suurten näyttämöiden tunnetut taiteilijat ja taiteen uusimmat virtaukset. Kun samat nimet ja teokset toistuvat kerta toisensa jälkeen, kuva menneisyydestä käy kapeaksi. Kaikenlaiset raiteilta poikkeamiset ja sivupolkujen kulkeminen voivat paljastaa uusia tekijöitä tai tuoda uusia näkökulmia tuttuihin henkilöihin ja teoksiin. Itselleni tällainen sivuraide oli sukellus 1900-luvun alun Viipurin tanssielämään. Kun pari vuotta sitten ryhdyin perehtymään aiheeseen, haut Kansalliskirjaston digitoimaan vanhaan sanomalehtiaineistoon paljastivat nopeasti, että 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Viipuri oli ollut vilkas ja kansainvälinen tanssikaupunki. Yksi monista kiinnostavista henkilöistä Viipurin tanssielämässä oli Kaarlo Eronen (1894–1952), joka oli kiinnitettynä myös Suomalaisen Oopperan baletin eli nykyisen Kansallisbaletin solistiksi vuosina 1922–1923 ja 1927–1931. Näiden kiinnitysten välissä hän ehti työskennellä myös kuuluisassa Les Ballet Suédois -ryhmässä Pariisissa ja kiertueilla. Joutsenlampi (kor. Kaarlo…
Read More
Kohtaamisia Tukholmassa

Kohtaamisia Tukholmassa

arkisto, historia, Johanna Laakkonen, lähteet
Suomalaisen tanssin ja Kansallisbaletin menneisyyteen uppoutuessa yksi reitti vie Tukholmaan, missä suomalaistanssijat vierailivat ja osa teki merkittävän osan urastaan. Heidän työtään voi jäljittää useammassa arkistossa ja kirjastossa. Kiinnostavia kokoelmia on erityisesti Tukholman tanssimuseon arkistossa ja Kuninkaallisen Oopperan arkistossa. Jälkimmäisen talon ohjelmistotietokantaa voi selailla verkossa ja sitä täydennetään edelleen. Tosin hakutuloksissa on ainakin vielä satunnaisia puutteita. Tanssija Carina Arin nimeä kantavassa kirjastossa on puolestaan laaja tanssikirjojen kokoelma ja videoarkisto. Suomalaissyntyinen Teodora Lagerborg (1914–1988) on yksi tanssin nomadeista, jonka jäljille voi sukeltaa Kuninkaallisen Oopperan arkistossa. Teodora syntyi Suomessa ja ehti käydä Suomalaisen Oopperan yhteydessä toimivaa balettikoulua mutta opiskeli lyhyen ajan myös Tukholmassa. Hänet kiinnitettiin Kuninkaallisen Oopperan balettiin 1931 ensin opiskelijasopimuksella. Ensitanssijattareksi hänet korotettiin vuonna 1935, ja vuoden 1939 jälkeen hän jatkoi talossa vierailijana. Lagerborgin aika Tukholmassa osuu osittain päällekkäin Suomalaisen Oopperan ensimmäisen…
Read More
Balettitanssijat sodassa

Balettitanssijat sodassa

Aino Kukkonen, historia, sota
Alf Salin menettää toisen kätensä talvisodassa ja lupaavan solistin ura päättyy siihen. Kesäkuussa 1940 hänelle järjestetään Oopperassa tanssijakollegoiden toimesta lahjaesitys, johon kunniavieras saapuu tyhjä hiha taskussa. Kuvia jatkosodasta: Tanssija Eva Hemming istuu penkillä koristeellisessa esiintymisasussaan miesten välissä ja katsoo iloisesti hymyillen kameraan. Sotainvalidikodin nuoret miehet ovat selvästi hämillään. Kansainvälisen uran 1930-luvulla luonut primaballerina Lucia Nifontova seisoo ulkoilmaesityksensä jälkeen vastatusten tuntemattoman miehen kanssa. Nifontovan kuvatekstissä lukee yksinkertaisesti ”sotasokea ja minä”. Tutkija nieleskelee.   Joskus on vaikea olla etäinen, kylmänviileä tutkija, vaikka tarkastelee asioita, jotka ovat tapahtuneet noin 80 vuotta sitten ja joiden henkilöitä tai heidän läheisiään ei tunne. Miksi vedet nousevat silmiin? Kuvista välittyy henkilökohtaisen kokemus, joka koskettaa. Balettitanssijan ammatin kehollisuus ja kauneuden ihanne on räikeässä ristiriidassa sodan arjen kanssa – täydellisyyden tavoittelun ja esteettisten elämysten sijaan sodassa kehoja tuhotaan.    Alkuperäinen…
Read More
Arkistonhoitaja  – tanssintutkijan tärkeä tuki

Arkistonhoitaja – tanssintutkijan tärkeä tuki

arkisto, lähteet, Riikka Korppi-Tommola
Informaatikko Marjaana Launonen digimateriaalin äärellä. Kuva: Riikka Korppi-Tommola Työympäristöni muuttui radikaalisti, kun harjoitussalit vaihtuivat arkistoihin. Arkistojen hiljaiset hyllyt vetosivat puoleensa. Työstä arkistoissa ei tosin olisi tullut mitään ilman päteviä arkistonhoitajia. Niitä, jotka hallitsevat hyllyjen sisällöt ja opastavat oikeiden lähteiden äärille! Muutama kivi on matkalla käännettävä ennen kuin arkistolähteet vääntyvät tutkijoiden tulkinnoiksi, mutta alkutaivalta helpottaa tiivis yhteistyö arkistovastaavien kanssa. Suomessa ei ole varsinaista tanssin omaa arkistoa, kuten esimerkiksi Ruotsin Dansmuseet. Tosin esittävien taiteiden valtakunnallinen erikoismuseo, Teatterimuseo, keskittyy teatterin lisäksi täysipainoisesti myös tanssitaiteen kokoelmiin ja aineistojen keruuseen. Museon tanssiaineisto sisältää kiinnostavien henkilöarkistojen lisäksi kattavan leikekokoelman koko tanssikentän toiminnasta ja osa Kansallisbalettiakin koskevasta materiaalista löytyy siitä. Teatterimuseon tietopalvelun korvaamattomana tukena ovat tutkija Pälvi Laine ja arkistonhoitaja Eeva Mustonen. Läheskään kaikilla taidealan instituutiolla ei ole arkistovastaavaa. Yleensä arkistojen järjestelmällinen kokoaminen saati kehittäminen jää päivänpolttavien…
Read More
Saako tanssista kiinni?

Saako tanssista kiinni?

historia, lähteet, Tiina Suhonen
Nuorena minua viehätti tanssiesityksen hetkellisyys. Ajattelin, että se oli jotakin juuri tanssille ominaista ja koko taidemuodon erityispiirre. Ajatuksiani ruokkivat angloamerikkalaiset tanssikirjoittajat, jotka käyttivät vaikeita e-sanoja: ephemeral, evanescent, evasive.  Tanssin ohimenevyys muistuttaa arkielämästä. On mahdotonta havaita kaikki mikä tapahtuu, muuttujia on paljon.  Muistiin voi jäädä liikkeitä, suuntia, kontrasteja, tanssijoiden reaktioita. Heidän olemuksensa, dynamiikkansa. Tanssijoiden ohella mielikuviin painuu myös esityksen visuaalisia ja auditiivisia elementtejä. Assosiaatiot, sympatiat ja antipatiat värittävät havaintoja.  Tulkinnat ovat aina henkilökohtaisia, mutta samalla kulttuuriin ja tanssin traditioihin liittyviä. Miten tanssitaiteessa teos on olemassa? Jos tanssista on vaikea saada otetta, miten sitä oikein voi tutkia? Jossain vaiheessa alkoi helpottaa.  Käsitin että on ollut paljon muutakin hetkellistä liikettä, jota yhtäkaikki on voitu tarkastella ja analysoida. Kuten eleitä, tervehdyksiä, leikkejä, rituaaleja. Puhumattakaan, että tanssi olisi ainoa hetkellinen taidemuoto.  Säilöttyjä liikkeitä Menneiden aikojen…
Read More
Unohdettujen puvustonhoitajien jäljillä

Unohdettujen puvustonhoitajien jäljillä

historia, Joanna Weckman
Pukututkimus on varsin nuori tutkimusala, jota kohtaan osoitettu kiinnostus on kasvanut myös kansainvälisesti 2000-luvun alusta lähtien. Suomessa tanssipukujen historian tutkimus on toistaiseksi ollut vähäistä, ja Kansallisbaletin pukusuunnittelijoiden, pukujen toteuttajien ja itse pukujen historiaa ei tähän mennessä ole perusteellisesti tutkittu. Aivan ensimmäinen balettipukujen historiaan liittyvä muistikuvani on peräisin 1970-luvun lopulta, jolloin oopperatanssijatar Terttu Laakson balettikoulussa tapailin tanssin alkeita. Erityisesti mieleen jäi opettajamme kertomus siitä, miten hän oli esiintynyt Joutsenlampi-baletissa ja balettikuoron tanssijoiden oli itse pitänyt ommella omat höyhenpäähineensä. Varsinainen kiinnostukseni esiintymispukujen historian tutkimiseen sai alkunsa 1990-luvulla opiskellessani Taideteollisessa korkeakoulussa tavoitteena pukusuunnittelijan ammatti. Samaan aikaan toimin skenografi Anna Kontekin pukuassistenttina Kansallisoopperassa Lohengrin-oopperassa ja Pähkinänsärkijä-baletissa, sekä Vaasan alueoopperan Carmenissa. Sain tutustua juuri uuteen taloon muuttaneeseen työyhteisöön, opin löytämään tieni ompelimosta kellarin pukuvarastoon ja selailin varaston ikivanhoja teatterikirjoja. En vielä tuolloin suunnitellut tutkijan uraa,…
Read More
Totta vai tarua: aikalaishistoriaa elävien avulla

Totta vai tarua: aikalaishistoriaa elävien avulla

historia, lähteet, Raisa Rauhamaa
Kollega Aino Kukkonen kirjoitti Kansallisbaletti100.fi ensimmäisessä blogitekstissä, kuinka innostavaa on olla tekemisissä kuolleiden tanssitaiteilijoiden kanssa. Hän kuvasi, miten edesmenneiden kirjeiden, korttien, valokuvien, muistikirjojen kautta historia alkaa puhua, syttyy eloon. Minun tutkimuskohteeni on 2000-luvun Kansallisbaletti, tarkemmin Dinna Bjørn'in ja Kenneth Greven johtajakaudet vuosina 2001-2018. Melkein sadan vuoden takaiseen arkistosalapoliisityöhön verrattuna tiedonhakuni on luonteeltaan aivan erilaista. Digitalisaatio teki lopun kirjeistä, sähkösanomista, telefakseista ja korteista. Myös yksityiset muistiinpanot tallentuvat kauas pilviin. Samalla tietosuojadirektiivit pitävät huolen, että liian tuoreet pöytäkirjat ja työsopimukset eivät aukene ulkopuolisille. Digitalisaatio muutti myös painetun sanan: kulttuuriartikkelit niukkenivat, ensi-ilta-arvioiden merkkimäärät kutistuivat ja niitä monistetaan useampaan lehteen.   Mutta kuvia ja tallenteita riittää. En vain tiedä, kertooko läjä digikuvia samasta kohteesta enemmän kuin yksi huolella valittu, vaivalla kehitetty ja hyvin arkistoitu mustavalkoinen otos. Toisin kuin Aino, saan olla tekemisissä elävien ihmisten…
Read More
Tästä se alkaa – aamupäivät herra Gén seurassa

Tästä se alkaa – aamupäivät herra Gén seurassa

Aino Kukkonen, historia
“Olen historioitsija, teen kirjoja kuolleista ihmisistä. En ymmärrä nykyisyyttä, saati tulevaisuutta”, totesi Teemu Keskisarja poleemisesti Talouselämä-lehden haastattelussa (3/2019). Voisin hyvin allekirjoittaa lainauksen alkuosan. Juuri alkaneessa tietokirjahankkeessa olen enimmäkseen tekemissä kuolleiden tanssitaiteilijoiden kanssa. Keskeisenä tutkimuskohteenani on Suomen Kansallisbaletin ensimmäisen balettimestarin George Gén (1893–1962) työ. Hänen pitkään uraansa mahtuu paljon teoksia aina venäläisistä balettiklassikoista modernistisiin kokeiluihin ja Folies-Bergèren revyyseen. Aluksi hän työskenteli Oopperassa myös tanssijana ja oli ensimmäisen Joutsenlammen prinssi Siegfried 1922.   Edesmenneiden taiteilijoiden kanssa ei ole ollenkaan tylsää, eikä arkistoissa pölyistä. He yllättävät, ihastuttavat ja joskus ehkä vihastuttavatkin. Vaikka balettiteoksia ei enää ole, heidän työnsä jäljille voi päästä monin eri tavoin. Tanssihistorian tutkijan materiaali onkin mitä monipuolisinta. On käsiohjelmia, valokuvia, pöytäkirjoja, kirjeitä, kortteja, työsopimuksia, muistikirjoja, passeja, pilapiirroksia, filmikatkelmia, aikalaisten haastatteluja, esineitä ja pukuja ja niin edelleen. Ajattelen, että on tärkeää…
Read More