Venäjä yhdistää balettimaailmaa

Venäjä yhdistää balettimaailmaa

arkisto, historia, lähteet
Tämänkertaisen blogitekstin kirjoittaja Maria Tissari tuli mukaan Kansallisbaletti 100 -hankkeeseen, koska halusimme tutkia myös suomalaisten ja venäläisten tanssijoiden välistä kirjeenvaihtoa. Hän viimeistelee parhaillaan maisterintutkintoaan venäjän kieleen ja kirjallisuuteen Helsingin yliopistossa. ***** Mielenkiintoista, että suomalaiset ovat käyneet kirjeenvaihtoa venäläistanssijoiden kanssa ja vieläpä venäjäksi, ajattelin, kun kuulin ensimmäisen kerran Johanna Laakkoselta Kansallisbaletti 100 -tietokirjahankkeesta. Suomalais-venäläinen tanssiyhteistyö oli itselleni entuudestaan tuttua lähinnä nykytanssin kentältä, sillä olin tehnyt pari vuotta sitten Tanssin tiedotuskeskukselle Tanssin Venäjä-ohjelman arviointityön. Siinä missä tiedotuskeskuksen ohjelman arvioinnissa esiintyi kysymys suomalaisten ja venäläisten välisestä kielimuurista, olikin Kansallisbaletti 100 -hankkeen lähtökohtana yhteinen kieli, venäjä, tanssin tekijöiden välillä. Lähde: Suomen Kansallisoopperan ja -baletin arkisto. Osa suomalaisesta 1900-luvun alun balettikirjeenvaihdosta on säilynyt viime vuoteen asti tutkijoille mysteerinä, sillä monien arkistoista löytyvien kirjeiden sivuilla vilisevät kyrillisen kaunokirjoituksen koukerot. Teatterimuseon ja Suomen Kansallisoopperan ja -baletin arkistoista…
Read More
Löytöjä Viipurista

Löytöjä Viipurista

historia, Johanna Laakkonen, Joutsenlampi, lähteet
Taidetanssin historiaa lukiessa käy nopeasti selväksi, että tutkijoita ovat vetäneet puoleensa pääkaupunkien teattereiden ja suurten näyttämöiden tunnetut taiteilijat ja taiteen uusimmat virtaukset. Kun samat nimet ja teokset toistuvat kerta toisensa jälkeen, kuva menneisyydestä käy kapeaksi. Kaikenlaiset raiteilta poikkeamiset ja sivupolkujen kulkeminen voivat paljastaa uusia tekijöitä tai tuoda uusia näkökulmia tuttuihin henkilöihin ja teoksiin. Itselleni tällainen sivuraide oli sukellus 1900-luvun alun Viipurin tanssielämään. Kun pari vuotta sitten ryhdyin perehtymään aiheeseen, haut Kansalliskirjaston digitoimaan vanhaan sanomalehtiaineistoon paljastivat nopeasti, että 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Viipuri oli ollut vilkas ja kansainvälinen tanssikaupunki. Yksi monista kiinnostavista henkilöistä Viipurin tanssielämässä oli Kaarlo Eronen (1894–1952), joka oli kiinnitettynä myös Suomalaisen Oopperan baletin eli nykyisen Kansallisbaletin solistiksi vuosina 1922–1923 ja 1927–1931. Näiden kiinnitysten välissä hän ehti työskennellä myös kuuluisassa Les Ballet Suédois -ryhmässä Pariisissa ja kiertueilla. Joutsenlampi (kor. Kaarlo…
Read More
Balettitanssijat sodassa

Balettitanssijat sodassa

Aino Kukkonen, historia, sota
Alf Salin menettää toisen kätensä talvisodassa ja lupaavan solistin ura päättyy siihen. Kesäkuussa 1940 hänelle järjestetään Oopperassa tanssijakollegoiden toimesta lahjaesitys, johon kunniavieras saapuu tyhjä hiha taskussa. Kuvia jatkosodasta: Tanssija Eva Hemming istuu penkillä koristeellisessa esiintymisasussaan miesten välissä ja katsoo iloisesti hymyillen kameraan. Sotainvalidikodin nuoret miehet ovat selvästi hämillään. Kansainvälisen uran 1930-luvulla luonut primaballerina Lucia Nifontova seisoo ulkoilmaesityksensä jälkeen vastatusten tuntemattoman miehen kanssa. Nifontovan kuvatekstissä lukee yksinkertaisesti ”sotasokea ja minä”. Tutkija nieleskelee.   Joskus on vaikea olla etäinen, kylmänviileä tutkija, vaikka tarkastelee asioita, jotka ovat tapahtuneet noin 80 vuotta sitten ja joiden henkilöitä tai heidän läheisiään ei tunne. Miksi vedet nousevat silmiin? Kuvista välittyy henkilökohtaisen kokemus, joka koskettaa. Balettitanssijan ammatin kehollisuus ja kauneuden ihanne on räikeässä ristiriidassa sodan arjen kanssa – täydellisyyden tavoittelun ja esteettisten elämysten sijaan sodassa kehoja tuhotaan.    Alkuperäinen…
Read More
Saako tanssista kiinni?

Saako tanssista kiinni?

historia, lähteet, Tiina Suhonen
Nuorena minua viehätti tanssiesityksen hetkellisyys. Ajattelin, että se oli jotakin juuri tanssille ominaista ja koko taidemuodon erityispiirre. Ajatuksiani ruokkivat angloamerikkalaiset tanssikirjoittajat, jotka käyttivät vaikeita e-sanoja: ephemeral, evanescent, evasive.  Tanssin ohimenevyys muistuttaa arkielämästä. On mahdotonta havaita kaikki mikä tapahtuu, muuttujia on paljon.  Muistiin voi jäädä liikkeitä, suuntia, kontrasteja, tanssijoiden reaktioita. Heidän olemuksensa, dynamiikkansa. Tanssijoiden ohella mielikuviin painuu myös esityksen visuaalisia ja auditiivisia elementtejä. Assosiaatiot, sympatiat ja antipatiat värittävät havaintoja.  Tulkinnat ovat aina henkilökohtaisia, mutta samalla kulttuuriin ja tanssin traditioihin liittyviä. Miten tanssitaiteessa teos on olemassa? Jos tanssista on vaikea saada otetta, miten sitä oikein voi tutkia? Jossain vaiheessa alkoi helpottaa.  Käsitin että on ollut paljon muutakin hetkellistä liikettä, jota yhtäkaikki on voitu tarkastella ja analysoida. Kuten eleitä, tervehdyksiä, leikkejä, rituaaleja. Puhumattakaan, että tanssi olisi ainoa hetkellinen taidemuoto.  Säilöttyjä liikkeitä Menneiden aikojen…
Read More
Unohdettujen puvustonhoitajien jäljillä

Unohdettujen puvustonhoitajien jäljillä

historia, Joanna Weckman
Pukututkimus on varsin nuori tutkimusala, jota kohtaan osoitettu kiinnostus on kasvanut myös kansainvälisesti 2000-luvun alusta lähtien. Suomessa tanssipukujen historian tutkimus on toistaiseksi ollut vähäistä, ja Kansallisbaletin pukusuunnittelijoiden, pukujen toteuttajien ja itse pukujen historiaa ei tähän mennessä ole perusteellisesti tutkittu. Aivan ensimmäinen balettipukujen historiaan liittyvä muistikuvani on peräisin 1970-luvun lopulta, jolloin oopperatanssijatar Terttu Laakson balettikoulussa tapailin tanssin alkeita. Erityisesti mieleen jäi opettajamme kertomus siitä, miten hän oli esiintynyt Joutsenlampi-baletissa ja balettikuoron tanssijoiden oli itse pitänyt ommella omat höyhenpäähineensä. Varsinainen kiinnostukseni esiintymispukujen historian tutkimiseen sai alkunsa 1990-luvulla opiskellessani Taideteollisessa korkeakoulussa tavoitteena pukusuunnittelijan ammatti. Samaan aikaan toimin skenografi Anna Kontekin pukuassistenttina Kansallisoopperassa Lohengrin-oopperassa ja Pähkinänsärkijä-baletissa, sekä Vaasan alueoopperan Carmenissa. Sain tutustua juuri uuteen taloon muuttaneeseen työyhteisöön, opin löytämään tieni ompelimosta kellarin pukuvarastoon ja selailin varaston ikivanhoja teatterikirjoja. En vielä tuolloin suunnitellut tutkijan uraa,…
Read More